Perjantaina saapui satulatolppa (Thomson Masterpiece) ja lauantaina se asentui Langsteriin. Samalla tein muita loppuhuoltoja ja tulihan se pyörä lähes ajokuntoiseksi. Ketjuja pitää vielä voidella ja etukiekon laakeri kiristää (havaitsin asian tänään pyörää kuvatessa). Noh, vähän lisäduunia vain. Eilen pyörää pyöritellessä tuli elävästi mieleen viime kesä ja ajot Langsterilla. Olihan se hauskaa. Tänä vuonna taitaa ajot jäädä vähemmälle, kun pitää noita muitakin pyöriä ulkoiluttaa.

Nyt kun tuota pyörää vertaa esim. pösöön niin näyttäähän se aika tanakalta. Pösö on kyllä sirompi. Katotaan sit kesän jälkeen tai kesän aikana minkälaisessa ajossa nuo pyörät tulevat olemaan ja minkalaisilla välityksillä. Nyt laitoin Langsteriin saman kuin viime kesänä eli 48-17.

Nyt pitäs sit laittaa pösö ja Nishiki ajokuntoon, ja tietty Raleigh kesämoodiin. Tänään heitin 45 km lenkin, keskari nousi jo yli 23:n. Ajoin pääasiassa tiellä, ja siellähän ei lunta enää ole. No, ei ole kyl KLVäylälläkään, että siinä mielessä kesägumit alkais oleen ihan jees.

Viime kesänä Langsterista alkoi kuulua ihme naputusta. Keskiö vaihettiin, ei auttanut. Pyörä kävi parissa liikkeessäkin, mutta eipä siitäkään oikein ollut apua. Joku epäili vapaaratasta. Aika pihalla tässä ollaan oltu tuon asian kanssa. Osaksi tämän takia ostin pösön, jotta varmasti saan jollakin pyörällä ajella tulevana suvena.

NOTE: koska tämä teksti käsittelee molempia omistamiani yksivaihteisia pooria, laitan tämän tekstin molempien blogiin.

Päivälleen kuukausi sitten olkapäälle näytettiin veistä ja olotila alkaa pikku hiljaa nousta, vaikka mahdollisesta pooralenkistä ei ole vielä harmainta aavistustakaan. Eteenpäin kuitenkin mennään (tähän pakolliset päähän koputukset, jotta sama homma jatkuu huomennakin). Pyörät on ollu vähän sekaisin ja nyt alkaa oleen mahiksia tekemään asialle jotain.

Tuossa kävi niin, että 1,5 viikkoa meni enkä päässyt Langsterilla ajamaan ollenkaan. Yhtenä iltana havaitsin, että takakumi tyhjä. Ja just kun kerkesin noita Armadilloja kehumaan.

Olikin aika hankala reikä, siis löytää. Hyvin tarkalla sisurin tutkimisella (ilmaa sisällä, jotta vuotaa) en kuitenkaan löytänyt reikää. Sitten ulkokumin kimppuun. Ei löytynty siitäkään. Harkitsin jo ammeeseen vientiä, mutta kun se on vähän sotkuista touhua niin päätin tutkia ulkokumia uudestaan. Yhden isomman ulkopinnalla olevan kolon kohdalta tutkin sisäpuolta tarkemmin, käännellen ja väännellen ja kas, sieltähän se pienen pieni reikä pilkisti, josta kivi tai lasi oli tullut läpi. Sitten vain vastaavaan kohtaan sisuriin ja toki se reikä löytyi sieltäkin. Oli niin pieni etten ole koskaan aikaisemmin nähnyt ilman tulevan noin hitaasti pois renkaasta.

Eli reilu 2000 km tuli ajettua ennen kuin taka-Armadillo antoi periksi ekan kerran. No, nyt voi huoletta ajella, uudet ulkokumit odottaa asennusta tuohon Pirkan pyöräilyyn.

Toistaiseksi olen käyttänyt Langsterissa Spessun omia renkaita. Ja tällä hetkellä en tiedä mitään erityistä syytä muuttaa tapaa (paitsi jos en niitä mistään saa).

Langsterilla kilometrejä takana jo 2700 (huhtikuusta saakka). Mitään ihmeempiä huoltoja en ole tehnyt, mitä nyt ketjuja vähän putsaillut ja sadereissujen jälkeen vedellä huuhdellut. Kynnys moiseen huoltohommaan on ollut aika kova, mutta nyt saatiin tuotakin madallettua, kun oli pakko jotakin pientä tehdä. Mm. jarrupalat vaativat vaihtoa.

Viime perjantaina oli jälleen Eurooppakoulun keväinen Footfest-juhla. Ei siis varsinaista koulua ollenkaan vaan lapsilla kaikenlaista touhua ja puuhastelua koulun alueella erilaisilla pisteillä, sekä eri kieliryhmien myyntikojut, joiden tuotto menee hyväntekeväisyyteen.

Alun perin mun ei pitänyt tuonne mennä ollenkaan. Olikin eka kerta laatuaan, koska jokaisena aikaisempana vuotena olen ollut siellä ihan hommissa eli jonkun luokan lasten valvojana mennyt 3-4 lapsen ryhmän mukana paikasta toiseen. Nyt kun ei ollut enää omien lasten takia tällaista tarvetta, päätin jättää väliin.

Päivitetty ensikokemuksilla.

Tänään (11.4.2009) kävin hakemassa uuden pyörän. Tein pienen lenkin sillä Bois de la Cambren alapuolella olevassa metsikössä polkien ADEPSin kautta kotiin. Miltä meno maittoi?

Timo, yksi FF-yleisurheilukerhon vetäjistä, osti muutama vuosi sitten itselleen uuden pyörän. Kun näin tuon pyörän ensimmäisn kerran, totesin itselleni, että tuollainen minunkin pitää saada. Siitä huolimatta vaikka olen joskus sanonut, että en koskaan tule ostamaan yli 500 euron pyörää. Se oli ihastumista ensi silmäyksellä.