Nyt pitäs RR olla ns. valmis. Ei muuta kuin ajoo vaan (mitä olen ihan kiitettävästi tehnytkin olosuhteisiin nähden).

Eli satula meni vaihtoon, nyt Selle Italia Gel Flow, taitaa jopa olla SLR, ainakin LR-kirjaimet löytyis satulasta. Etujarrukahvan sain laitettua tankoon ja näyttää ihan hienolta, varsinkin kun tanko on vielä päällystämättä. Jarrulängiksi löysin BikePlanetista Tektron länget, joissa on jopa muutama mm pelivaraa. Plussat tuli mustasta väristä ja jarruvaijerin meno ns. oikealle puolelle. On paljon siistimmän näköinen kuin se teräs/valko Nexus. Se täytyy todeta, että jarruteho ei ole samaa luokkaa kuin tangonpääkahvoilla, mutta riittävä kuitenkin.

Jaa joo, otin lenkkipyörästä mittarin ja asensin sen tähän, mut se ei näy kuvissa. Ei tarvii koko ajan kantaa tota Garminia ranteessa.

Toipilaana on ollut hyvää aikaa miettiä, mitä noille pyörille tekis ja onhan sitä osaa tullut ostettuakin. Vajaa pari viikkoa sitten alkoi olkapää oleen siinä kunnossa, että sillä jotain pystyi tekemään.

NOTE: koska tämä teksti käsittelee molempia omistamiani yksivaihteisia pooria, laitan tämän tekstin molempien blogiin.

Päivälleen kuukausi sitten olkapäälle näytettiin veistä ja olotila alkaa pikku hiljaa nousta, vaikka mahdollisesta pooralenkistä ei ole vielä harmainta aavistustakaan. Eteenpäin kuitenkin mennään (tähän pakolliset päähän koputukset, jotta sama homma jatkuu huomennakin). Pyörät on ollu vähän sekaisin ja nyt alkaa oleen mahiksia tekemään asialle jotain.

ihmettelin tuon pyöräonnettomuuden jälkeen miksi kypärässä ei ole mitään jälkiä. pakkohan mun oli pää lyödä maahan siinä kuperkeikassa.