Vähän tulee myöhässä tämäkin juttu. Tajusin jossain vaiheessa, että voin ihan omillekin sivuille laittaa Parlööriin tekemäni jutun, kuinka kävi Flying Finns tarkkuusmestaruuskisoissa 2007.

Kootut selitykset

Teksti Harri Susi

Tarkoitus ei ollut kirjoittaa tästä kilpailusta yhtään mitään, mutta lopputulos omalta osalta oli niin huono, sanoisinko nöyryyttävä, että pakko oli kaivaa hatusta valikoituja selityksiä, miksi meni niin huonosti.

Kuitenkin Suomi-Klubin tarkkuusmestaruuskilpailussa (15.12.) oli jotain hyvääkin. Päivä oli mitä upein. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta lämpötilan ollessa kahden asteen hujakoilla. Kylmä tuuli vähän nipisti lähtöpaikalla, mutta matkan varrella metsän siimeksessä tuuli tasaantui. Kisaan osallistujia oli vähintäänkin kiitettävästi, himpun yli 40, jakaantuen melko tasaisesti aikuisiin ja lapsiin. Kaikki suoriutuivat maaliin saakka ja mikä parasta, nopein ei tällä kertaa voittanutkaan.

Oma kisa meni hyvin, ainakin jos ajattelee pelkkää juoksua. Mutta se sijoitus. Mikä meni vikaan?

Selitys numero 1. Olin laittanut tavoiteajaksi 6 km:n matkalle 24.15. Muistelin pari vuotta sitten juosseeni testijuoksun (4 km) johonkin 16.30 pintaan. Tavoiteaika määräytyi täysin tuon testijuoksun ajalle. Tunsin jopa olevani paremmassa kunnossa nyt kuin silloin. Vai muistinko väärin, olisiko se sittenkin ollut minuutin huonompi se testijuoksun aika.

Selitys numero 2. Pekka kertoi, että testijuoksussa todellinen matka oli ollut 3,9 km. Olisin tämän voinut ottaa huomioon ja laittaa tavoiteaikaan enemmän sekunteja kuin ne viisi, jotka lisäsin alkuperäiseen suunnitelmaan.

Selitys numero 3. Yrjö ja Timo (Pekkakin) päivittelivät tavoiteaikaani. "Sitä ollaan niinku kunnossa, sitä meinataan juosta niinku tosissaan." Tässä vaiheessa olisi pitänyt aivojen raksuttaa. Ei raksuttanut.

Selitys numero 4. Matkan aikana vasen jalka puutui omituisesti. Ei ikinä ennen tällä tavalla. Vaikuttiko se loppuaikaan, ehkä, ehkä ei.

Selitys numero 5. Pahin moka, katastrofaalinen moka. Kun suhteutetaan tavoiteaikaani Cooperin juoksuun niin se tarkoittaa Cooperissa 3 kilometriä. Aaargh. Ja nyt juostiin kaksi kertaa pidempi matka. Ei tällä kunnolla, ei tässä iässä, sittenkään.

Loppuhajatelma. Umpimetsästä kun lähdet juoksemaan tällaista kisaa, etkä edes ajattele realiteettia niin lopputulos ei voi kovin kummoinen olla. Mutta juoksuna kisa oli kuitenkin hyvä, jäi hyvä fiilis ja ensi vuodelle ei jäänyt muuta kuin parannettavaa.

Ihailtavaa on kuinka tarkasti nuo toiset osaavat juosta. Tietenkin sillekin löytyy selitys. He ovat harjoitelleet, tai ainakin heillä on käsitys omasta vauhdistaan.

Tulokset