Täähän menee ihan hulluksi tämä pyöräilytouhu. Syksyn kelit tulivat ja totesin, että Spessulla en enää aja (ellei tule kesäkelit takas). Tosin se on nyt ollut huoltokunnossa jo toista viikkoa eli siinäkin mielessä ajot ohi.

Elias totesi (kysyttäessä), että voisi lähteä ajeleen metsään (lue: hiekkateille, poluille ja helpoille metsäpoluille). Tarkoitushan tässä oli myös se, että saan realisoitua 10 vuotta vanhan naisten DBS:n.

Joten tällä viikolla marssin Ison Omenan vieressä olevaan pyöräliikkeeseen katsastamaan tarjouksia (vanha pyörä vaihdossa). Ajattelin, että tämä on se kaikista helpoin tapa päästä vanhasta pyörästä eroon.

Eka testaamani pyörä oli joku Spessun halpa maastopyörä. Se ei oikein istunut omalle kankulle. Toinen oli "kullan"värinen Trek. Oli jo paljon parempi, mutta jotenkin sekin tuntui, hmm... miten sen nyt sanoisi, ei omalta. Kokeilin uudestaan Spessua, ja se tuntui jo paljon paremmalta.

Mutta en ollut ollenkaan varma onko kumpikaan noista mun uusi pyörä. Toinen myyjä alkoi nostella pyöriä ulkoa sisälle ja totesi, että tässä olis vielä tällainen Trek. Eli Trek 4300. Sitä kun siinä aikani sompailin, niin ostopäätös oli helppo tehdä. Varsinkin, kun hinta oli vain 50 egee kalliimpi kuin Spessun.

Loistojuttu. Vanha pois, uusi, monikäyttöisempi tilalle. Trekillä voi lähteä poikien kanssa treeneihin ja ihan vaan polkemaan ulos maastoon. Eikä tarvii niin välittää, jos kuraantuu.

Nyt on muutama lenkki tuossa Olarin puistossa vedetty ja aika mukavalta peliltä tuo vaikuttaa. Mutta ei minusta maastopyöräilijää saa. Kyllä se maantie on mun juttu.

Kaikesta huolimatta tos on foto uudesta pyöräperheen jäsenestä.

Kun en tuolla maantietykillä aja näin rospuuttoaikaan niin vaihdoin Trekkiin Spessun polkimet. Saa pidettyä tuntuman lukkoihin ja pääsee keväällä sitten heti tositoimiin, kun pääsee taas kadulle.