PÄIVITYS 1.6.2009

Me teimme sen.
Speedhoc Brussels (ja allekirjoittanut) on Belgian sählymestari 2008/2009.

http://speedhoc.understandit.se/node/40
http://ulukopohojalaanen.blogspot.com/2009/05/finskit-sahalas-kultaa.html

14.5.2009 julkaistu uutinen kansainvälisen salibandyliiton sivuilla. Ja vähän pilkahtaa meikäläisenkin kasvoja kuvassa.
http://www.floorball.org/news.asp?kieli=826&id_tiedote=1052&alue=171

Jälleen kerran aika menee nopsaan ja asioita hoidettavana niin paljon, että ei kerkee mitään kirjoittamaan. Enkä kyllä kerkee nytkään, tosin muistikuvat alkaa olemaan sen verran huonolaatuisia, että ei oikein pystykään.

Joka tapauksessa viimeinen Belgian liigamatsi oli todella hyvä matsi. Tiukka, tasainen ja jännittävä. Vaikka voitimme sen lähes selkeästi 7-4 niin missään nimessä peli ei ollut helppo tai ns. piece of cake. Maalitilastogurumme Vesa sanoi ennen peliä, että nyt pitää joka jätkän olla hereillä heti pelin alusta lähtien, jotta saamme hyvän alun peliin. Eikö mies sitten luottanut meihin muihin ollenkaan, kun heti ekassa vaihdossa reilun puolen minuutin pelin jälkeen tuuppasi ensimmäisen maalin meille.

Se oli riemua se, ja olen satavarma, että se vaikutti todella paljon joka äijään. Kaiken kukkuraksi meidän toinen maali tuli aika pian ekan jälkeen, joten voisiko peliä paremmin aloittaa, kun ajatellaan, että voitto ratkaisee.

Itse sain olla onnekas, kun pääsin pelaamaan kolmosketjuun. Vielä onnekkaampi olin, kun vastustajan maalin edustalla oli hässäkkä ja tein rystyltä meille 3-0. Siinä äänijänne repesi pariksi sekunniksi ja riemu oli rajaton, kun pelikaverit ryntäsivät kentälle.

Se tunne oli kuin salama, tuli ja meni nopeasti, mutta kyllä se tuntui hyvälle, kertakaikkiaan. Eka erä meille 3-0.

Vaikuttiko tuo mukava johto, kun toinen erä ei ollutkaan niin hyvä meiltä. Emme saaneet maaliakaan ja vastustaja teki yhden. Niskassa kiinni siis. Yksi selitys "menestykseen" oli se, että otimme turhia jäähyjä (itse asiassa jo ekassakin erässä), joten emme päässeet rakentamaan peliä normaaliin tapaan. Muutamia ketjumuutoksiakin teimme.

Kolmanteen erään lähdimme sitten se ainoa eli voitto mielessä, mikä tarkoitti kahteen ketjuun siirtymistä. Mulle siis penkkikomennus. Mutta niin kuin olen kauden aikana sanonut, aivan sama, kunhan voitetaan. Siellä on kovia jätkiä vino pino. Voitimme kolmanne erän 4-3 eli vastustaja kiri aina meitä kiinni, mutta ei koskaan saavuttanut.

Voi sitä riemua, kun se loppusummeri soi. No, ehkei ihan Suomen liigan tasoista kuitenkaan, mutta silti, mestaruus on aina mestaruus.

Parlöörin toimittaja oli tekemässä juttua matsista. Katsotaan saanko luvan laittaa sen tämän jutun yhteyteen.