Alkulämmittelyt teimme jo toisen kerran futista pelaten. Kyllä siinäkin hiki ja lämmin tulee. Ihan hyvää jumppaa, vaikka noin muuten en tuosta futiksen peluusta välitä.

Valmentajamme painotti ennen matsia, että ottelu ei tule olemaan helppo ja missään nimessä ei voi pitää itsestään selvyytenä, että voitamme sen. Aloitimme pelin kolmella ketjulla (sekä hyökkäys että puolustus). Pelasin itse puolustuksessa (jota itse asiassa hiljaa mielessäin toivoinkin, viime matsi meni aika mukavasti puolustuspäässä).

Peli alkoi hyvin tasaisessa merkeissä. Pallo liikkui päästä päähän, mutta meiltä puuttui se tuttu liike yläpäässä. Saimme kuitenkin sen avausmaalin, joka hieman siirsi paineita pois. Kuitenkaan pelimme ei ollut kovin kummoista.

Käytännössä ensimmäinen ja toinen erä olivat hyvin samankaltaisia. Vaikka olimme johdossa koko ajan ja tietyllä tavalla peli oli hallussa niin missään nimessä peli ei ollut selvä. Tämän takia teimmekin muutoksen kolmanteen erään eli kolme kaveria jäi huilaamaan, jotta saisimme sen liikkeen kentälle, jolla vastustaja saadaan nurin. Minä olin yksi huilaajista. Syynä muutokseen oli joukkueen herätys, ei se, että olisimme pelanneet niin huonosti.

Ei siinä mitään. Joukkuepeli on joukkuepeliä ja muutoksia pitää tehdä sen mukaan. Ja kun muistetaan, että Belgian liigamestaruus on meidän omissa käsissä niin silloin pitää tehdäkin radikaaleja muutoksia, jos ne vaikka auttaisivat.

Tänään se auttoi. Kolmas erä oli aivan toisenlainen kuin eka ja toka. Eka kaksi minuuttia niin pallo ei juurikaan meidän päädyssä ollut. Teimme pari maalia ja vastustaja teki yhden. Oiskohan se lopputulos ollut jotain 6-3 meille. Tulokset ei ole vielä tulleet Belgian liiton sivuille.

Summa summarum.

Yksi matsi jäljellä, toukokuun 10. päivä. Se tulee olemaan suuri päivä. Tuolloin siis ratkeaa kuka on Belgian liigamestari. Kun jatkamme voittojen tiellä niin se on Speedhoc Brussels.