22.2.2009 olikin sitten ihan toinen ääni kellossa Belgian sählymestaruusliigassa. Vastaan asettui kärkijoukkue FBC The Mighty Devils Aalst. Olin jo alustavasti ilmoittanut, että en mahdollisesti tule ko. matsiin. Osaksi sen takia, että lapsilla lomaviikko ja Suomesta vieras, osaksi sen takia, kun ajattelin, että tarvitsemme parhaan mahdollisen kokoonpanon kentälle, jotta voitto irtoaa. Tilanne meni kuitenkin siihen (onneksi), että poisjääntejä tuli, joten päätin, että lähetään kattoon mitä siitä tulee.

EDIT: Muutama kuva lisätty.

Ajankohta kuitenkin sopi (klo 17.00) ihan hyvin vaikka olimmekin turisteina Belgiaan tutustumassa (tästä tarkoitus aloittaa uudestaan kuvasarja sivuilla). Oma ja oman ketjun rooli oli enemmän puolustava tänään. Ei kovaa karvausta, laidat kiinni. Jos pidämme nollan niin hyvä (koutsin sanoin). Tavoite oli, että ainakin kaksi erää saamme pelata kolmella ketjulla.

Ottelu alkoi vauhdilla ja hieman kaoottisesti meille. Paikalla oli tuomarit Hollannista ja he tekivät sen, minkä tuomarin pitääkin. Huomasivat, että meidän maalivahdilla ei ollut pelipaitaa numerolla, ja jos oikein ymmärsin niin vaihtoon ja paita päälle, tai 2 minuutin jäähy ja sitten voi pelata loppuun saman tien. No, me otimme sen jäähyn. Aalst painosti vahvasti ja latoi sen ekan maalin meidän alivoimalla.

En muista oliko meillä ylivoima heti sen perään, mutta joka tapauksessa kuitti tuli minuutin päästä. Se antoi heti vahvistusta, että tiukka matsi on tulossa ja hyvin pitää pelata, jotta voittaa. Mutta usko siihen, että matsi on voitettavissa, oli vahva.

Käytännössä eka ja toka erä oli melkoista rumbaa, koska jäähyjä tuli aika paljon. Meillä oli varsinkin ekassa erässä pakka välillä ihan sekaisin tuon jäähyilyn takia, tai lähinnä niiden vaihtojen takia. Omalta kannalta tuo jäähyily oli vähän huono juttu, koska sillon en yleensä ole kentällä. Mutta tuo on ihan ok juttu, koska parhaimmat jäähyntappajat sinne kentälle pitää silloin laittaa kun tilanne on päällä. Sama juttu koskee myös meidän omaa ylivoimaa.

Eka erä menikin sitten vuorotellen. Aalst teki toisen maalin ja me heti siihen vastasimme. Sitten tuli vähän rauhallisempaa maalien suhteen, mutta tasaisissa merkeissä mentiin erätauolle. Aalst johti 4-3.

Toinen erä oli vähä sellainen hurlumhei-meininki erä meiltä. Muistan tosi huonosti miten maalit tuli tai kuka niitä teki. Sen verran intensiivisesti (henkisesti) olin itsekin pelissä mukana ettei siinä paljon mitään muuta miettiny kuin hyvää suoritusta, itseltä ja koko joukkueelta. Peli kuitenkin siinä vaiheessa alkoi kääntyä meidän suuntaan. Menimme johtoon 5-4 tai 6-4, ja vastustajan kaveri suivaantui tuosta sen hetkisestä viimeisestä maalista niin paljon, että tuomarit antoivat 5 minuutin rangaistuksen. Saimme hyviä tilanteita aikaiseksi ja taisi siinä muutama maalikin tulla. Ilahduttavaaa oli myös se, että itsekin pääsin pelaamaan ylivoimaa. Tosin ajallisesti se jäi vähän lyhyeksi, emmekä kerenneet saamaan mitään ihmeellistä aikaan. Mutta hyvä näin, ei kolissu ainakaan omissa.

Toinen erä oli kuitenkin meidän, voitimme sen 6-0, eli toisen erän jälkeen tilanne meille 9-4. Totta kai tuollainen tilanne tuossa vaiheessa antaa aihetta hymyyn ja itsekin ajattelin, että vau, ja vielä Aalstia vastaan.

Kolmanteen erään menimmekin sitten pukuhuoneen kautta. Koutsi antoi muutamat varoittavat. Tiesimme, että pitää jatkaa vielä 20 minuuttia, sitten vasta homma ohi. Kolmas erä oli tasaisempi, se päättyikin 3-3 eli voitto kotiin komeasti 12-7, erät (3-4 ; 6-0 ; 3-3).

Mainittavaa koko pelistä on, että teimme ainakin kaksi ellei kolme, neljä ylivoimamaalia, mikä mielestäni oli aivan loistava suoritus. Ne ovat olleet ainakin aikaisemmissa peleissä meillä sellainen vaikea juttu. Leo sai mailasta leukaperiin ja jouduin, sain antaa ainoan kylmäpussin hänelle. Ei vakavampaa.

Itsellä oli tuhannen taalan paikka kolmannessa erässä Aaronin nappisyötöstä. En tiedä häkellyinkö totaalisesti syötöstä vai mitä, mutta munasin sen aika pahasti. Olishan siitä ollut kiva tehdä maali, mutta kun pelasin tilanteen kuitenkin loppuun saakka eli laitaan, vastustaja kimppuun ja muutama liike suuntaan ab. Siihen tuli toinenkin vastustaja tilanteeseen ja kohta huomasin olevani mukkelis makkelis pelialueen ulkopuolella ja laidat nurin. Vastustaja sai jäähyn, jonka kuittasimme.

Toi kaatuminen oli aika jännä paikka, koska kun olin siinä laidassa pallon kanssa niin yhtäkkiä vaan huomasin, että nyt mennään. Se miten mentiin ei ole muistikuvassa, mutta kait siinä ainakin yksi ympäri liike tuli tehtyä. Sen verran railakkaasti siitä lähdin ja tosiaan, aitaa kaatui myös. Onneksi ei sen pahempaa. Yhden sormen nivel on vähän arka, mutta siinä kaikki. Pystyin jatkamaan. Emäntä kyllä vähän säikähti (perhe mukana).


Aalst matsin loppukaneetti

Tavoite kolme ketjua ainakin toisen erän loppuun piti. Pelasimme koko matsin kolmella ketjulla. Eli voinemme olla tyytyväisiä koko joukkueen ja pelaajien esitykseen. Huomionarvoista on se, että edellisestä matsista viisastuneena valmistautuminen matsiin oli nyt ihan toista luokkaa. Ensinnäkin tulimme paikan päälle hyvissä ajoin ja teimme lenkin (ainakin suurin osa teki) ennen matsia. Luulen, että ite tuli juostua lähes kaksi kilometriä, sitten venyttelyä, palaveri pukuhuoneessa ja lämmittely matsiin kentällä.

Toinen mahdollisesti vielä enemmän huomionarvoista. Koutsin teemat:
- ennen peliä > ketjujen peluutustapa (ykkösketju karvaa enemmän kuin kaksi muuta)
- 3 minuuttia ennen matsin alkua > keskittyminen omaan tekemiseen, älkää tehkö mitään, olkaa vaikka paikoillaan ja miettikää oma rooli ja miten sen toteutat
- ekan erän jälkeen > tilanne Aalstille 4-3, ei mitään hätää, Aalst on täysin voitettavissa
- toisen erän jälkeen > Aalst tulee kovaa heti alusta kolmannen erän saakka > pelattava loppuun saakka

Niin kuin vastustajan kapteeni sanoi matsin jälkeen "puheissa", tämä oli paras matsi, mitä olimme pelanneet heitä vastaan. Meidän kapteeni totesi, että tämä oli paras matsi meiltä tällä kaudella, ja niin se totisesti oli. Jatkot samalla tavalla niin mitä vaan voi tapahtua.


HEI PERSKULES, meinas unohtua. Minähän sain yhden syöttöpisteen (ainakin toivon niin). Kolmannessa erässä sain pallon haltuun omalla puolustusalueella, käännyin ja katsoin ja huomasin, että Bo menee mukavasti kohti maalia vastustajan selän takana. Tuosta välistä (matka oli ihan riittävän pitkä) jos tuikkaan niin se vois olla aika paha. No minähän tuikkasin (otin riskin) ja Bo otti pallon haltuun (pienen jalkapompottelun jälkeen) ja kiitti passista tekemällä maalin. Pääsi siis yksin maalivahtia vastaan. Perskules tuntu hyvältä.

Ja tuntuu vieläkin tätä kirjoittaessa kellon mentyä jo yli puolen yön. Muutama olut on tullut otettua (niin kuin pukukopissa sanoin).

Muutama kuva lisätty 23.2.2009.